RAVISTA – Kaupunkielämää Pohjanmeren ympäriltä

Kävin kesällä kolmessa kaupungissa eri Pohjanmerta ympäröivissä maissa ja vertailin vähän niiden kaupunkitiloissa tapahtuvaa toimintaa. Taustalla ajatuksissani oli kenttäkurssiini liittyen lukemani Jan Gehlin kirja ”Life between buildings”, jossa käsitellään ihmisten käyttäytymistä kaupunkitilassa. Mieleeni jäi erityisesti väittämä, että ihmiset kyllä käyttävät julkista tilaa, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus.  Esimerkkinä käytettiin Kööpenhaminan suosittua kävelykatua Strøgetiä. Ennen kadun sulkemista liikenteeltä hankkeen vastustajien yksi pääargumenteista oli ollut, etteivät kävelykadut sovi pohjoismaiseen kulttuuriin. Projekti oli kuitenkin onnistunut, mistä Jan Gehl totesi että katukulttuuria olisi kyllä aiemminkin voinut olla olemassa mutta sille vain ei ollut mahdollisuutta.

Kulttuurillisia eroja

Ei vain julkisten tilojen suunnittelussa vaan myös niiden käytössä näyttäisi olevan kulttuurillisia eroja. Itselleni yllättävin esimerkki taitaa olla Nørrebron hautausmaa, jota Kööpenhaminalaiset käyttivät kaikkiin julkisen puiston normaaleihin käyttötarkoituksiin: olivat piknikillä, kävivät lenkillä, ulkoiluttivat koiria, ottivat aurinkoa, soittivat kitaraa, heittelivät palloa, joivat pussikaljaa, lukivat kirjaa, juttelivat syvällisiä isoisän kanssa… Ja edesmenneet hautakivien takana olivat luonteva osa puistoa. Hautausmaa tarjosi paitsi kiinnostavia puutarhataiteellisia kokonaisuuksia myös tunnelmaltaan ja kooltaan erilaisia tiloja, joista saattoi löytää juuri itselleen sopivan sopen. Otinpa itsekin nokoset kukkivan pensaan varjossa, vaikken voisi kuvitellakaan tekeväni niin suomalaisella hautausmaalla.

Oslo

Åker Bryggen aluetta pidetään edelläkävijänä kaupunkialueiden vedenrannan aktivoinnissa. Olen ollut alueella kerran sekä toukokuun lopussa että heinäkuun lopulla kauniina kesäpäivinä. Alue toden totta kuhisi ihmisiä. Ravintolakatu oli siinä mielessä kiinnostava, että se salli kaupunkitilasta nauttimisen monenlaiselle budjetille. Ravintoloiden terassien edessä oli kävelykatu, jonka rannan puolella oli erilaisia kioskeja, joiden antimia saattoi nauttia rannan penkeillä tai tasoeroista muodostuvilla istuskelupaikoilla. Voisin kuvitella että myös omien eväiden tuominen kaupasta tai kotoakin olisi ihan luontevaa. Kyseessä oli selvästi tila kaupunkilaisten eikä liiketoiminnan ehdoilla, vaikka ravintoloiden terassit olivatkin täynnä asiakkaita.

Ravintolakadun jälkeen sillan yli päästään uuden puisen museon alueelle. Sekään ei erota itseään kaupunkitilasta vaan pikemminkin tekee oman osansa sen muodostuksessa. Museon rannan puolella on nurmialue, jossa on muutama julkinen veistos, mutta muuten mukavaa oleskelunurmea kaikkien käytössä. Museon taakse meren puolelle on tehty pieni poukama, jossa voi kahlata tai käydä kokonaan kastautumassa. Pienille lapsille se käy uimarannasta. Materiaalina on hiekan sijaan käytetty kaupunkilaisystävällistä rantakiveä, joka ei sotke, on mukavan pyöreäreunainen ja hyvää terapiaa jalkapohjille.

aker_brygge_puisto-1024x768  rantapoukama_aker_brygge

Oikealle museon jälkeen kääntyessä pääsee näkemään lisää aktivoitua rantaviivaa. Konseptina tuntui olevan uimaranta ilman hiekkaa.  Erilaiset tasoerot loivat istuskelupaikkoja, sekä mahdollisuuksia päästä lähemmäs vettä. Kokonaisuuteen sisältyi myös selkeä uimalaituri. Vaikka suomessa laiturilta uimaan menemisen on tottunut yhdistämään mökkeilyyn, oli se Oslossa saatu tuntumaan aivan luontevasti kaupunkimiljööseen kuuluvalta osalta. Ja Oslolaiset todella käyttävät heille tarjottuja moderneja kaupunkitiloja. Etenkin nuoria kauniita ihmisiä oli joka paikka täynnä ja urbaanit tilat ja hiekkarannat ilman hiekkaa tuntuivat olevan heille ajanviettopaikkoja, kohtaamispaikkoja ja näyttäytymispaikkoja. Vastaantulijoiden katselu, ehkä myös sillä silmällä, tuntui kuuluvan asiaan. Lupa oleskella julkisesti uima-asuissa ja norjalaisten ansaittu maine sporttisena kansana tehosti vaikutelmaa.

aker_brygge_laituri1-768x1024

 

Aberdeen

harmaa_aberdeen1-1024x768

Aberdeen on kummallinen kaupunki. Kaikki talot on rakennettu samasta harmaasta kivestä suunnilleen samaan tyyliin. Poikkeukset ovat harvassa. Pohjoismaisen kaupunkitilailotulituksen jälkeen oli pieni kulttuurishokki vierailla tässä Skotlannin pohjoisessa satamakaupungissa. Vaikka skotlannin luonto muistuttaa paljon Norjaa, ihmiset ovat selvästi lähempänä suomalaisia kuin britit ja itsenäisyyspuheissa on haluttu identifioitua pohjoismaiden suuntaan, ei maisema-arkkitehtiopiskelija voinut olla huomaamatta, että skotit kuitenkaan eivät taida liikkua ulkona ollenkaan samalla tavalla kuin skandinaavit. Luontosuhde on erilainen: he eivät esimerkiksi poimi marjoja tai sieniä. Kaupunkitilan käyttö oli myös vähän outoa.

Aberdeeniissa aiempien kokemusten perusteella odotin karttaa katsellessani satama-altaan ympäristön olevan vähintään ravintolaelämältään aktiivista aluetta. Vaan ei. Kaikki keskustamainen liiketoiminta oli keskittynyt muutama kortteli mantereelle päin. Satama-allas oli todella vain satama-allas, jossa hoidettiin teollisuussatamatoimintaa. Sen ympärillä oli parkkipaikkoja, eikä ainuttakaan ravintolaa. Merelle oli ylipäänsä vaikea saada hyvää näkymää. Löysimme onneksi lopulta mukavan ruokaa tarjoilevan kapakan, joka tosin oli kellarissa maan alla. En tiedä kuvaako se ennemmin aberdiinilaisten suhdetta kaupunkitilaan vai ilmastollisia olosuhteita talviaikaan. Olisi mielenkiintoista nähdä miten ihmiset käyttäytyisivät, jos Aberdeenin satama-alueelle rakennettaisiin Åker Bryggen oloisia oleskelutasoja ja laitureita.  Luulisi, ettei Skotlannissa varmaan paljon Osloa kylmempi ole. Sehän on vain toisella puolella Pohjanmerta. Ottaisivatko konservatiivisesti pukeutuvat ja kaikki samanlaisissa harmaissa taloissa asuvat aberdeenilaiset käyttöönsä skandinaavisen kulttuurin uimalaiturit keskusta-alueella? Jan Gehlin mielestä varmaan ottaisivat.

aberdeen_kartta-576x1024

Odotin satama-altaan seudulta jotain elämää, mutta yllättäen se olikin oikeasti satamakäytössä.

 

aberdeen_satamamiljoo

Satama-altaan ympärillä oli lähinnä parkkipaikkoja, eikä ainuttakaan ravintolaa.

 

aberdeen_bright_house-768x1024

Myös Aberdiinista löytämäni ”Bright house” oli harmaa.

Ravista – Department of Geosciences and Natural Resource Management, University of Copenhagen (IGN) Department of Landscape Architecture

IMG_3095

During our second year excursion to Denmark and Norway, a more detailed article will follow at a later time, four of Vista’s board members, Antti Hannula, Niina Repo, Säde Palmu and I, were privileged enough to visit the Section of Landscape Architecture. We were guided by Jon Frydenlund-Vad and Anton Juel Lund, both FLS (the Association for Landscape and Urban Design Students) board members, around their school building and surrounding area.
We visited the school building located at Rolighedsvej 23, 1958 Fredriksberg C, where the section for Landscape Architecture together with the section for Forest, Nature and Biomass and a large part of IGN’s Administration resides. The building is an old hospital and contains teaching rooms, drawing halls, auditoriums, laboratories and workshops.

IMG_3085

The school buildings front yard was designed by Schønherr and was completed in 2012. It consists of various dynamic elements and features, allowing activities, such as skate boarding and relaxing in the sun, in a both elegant and interesting environment.

IMG_3091

Behind the school building you can find a couple big (in our regard although apparently not in the local students minds) greenhouses. When we asked if plant and soil research is conducted in them Jon and Anton humorously answered: “No, no, only lectures are held there. The research is done in the BIG greenhouses located on the other side of the campus.” We were astonished. Never had we considered having lectures in a greenhouse of our own, not to mention multiple facilities with various functions. We do have two compulsory field study courses in the summer after our first and second year. However, the scale and professionalism of this school’s facilities were on a completely different level

.IMG_3092

Now I don’t want to seem like a “the grass is always greener on the other side” type, nor do I want to overly criticise our school. We do have our good sides, some even better than others, ie. our wood and metal workshop. However, it never hurts and is very much recommended to widen one’s own horizon and not being afraid of trying “the grass on the other side”. Who knows, I might find myself in their Masters program in a year or two.

Finally at the end of our tour, as if to add the cherry on top of the cake, they showed us what they called “the inspiration garden”. It was kind of a botanical garden located right next to the school building on the University grounds, consisting of various miniature landscapes and biotopes with a wide range of plants, bushes and trees etc. All tagged and named to ease the students planning process.

IMG_3100

Every year around 70 new students are admitted to the study programme for Landscape Architecture.

IMG_3104

Left to right: Peter (me), Niina, Anton, Säde, Jon.

 

Photographs by Antti.

Links:

http://www.schonherr.dk/projekter/skov-og-landskab/

http://ign.ku.dk/english/

Text by Peter Tallberg, Ravistaja