Commit to memory

Recently when I was looking through my drawers, I suddenly found the letter that changed my world. It was the acceptance letter I once got. There it said that I would be able to study landscape architecture. It reminded me of the first time I heard of what landscape architecture was. I was in my young teens and we had decided to spend the holidays in the Alps. We were sitting in a cosy Austrian restaurant and suddenly a Swedish old man, joined us at our table.  We talked about everything and suddenly he started telling me of his daughter’s work. She planned how cities and towns would look like, everything from flowerboxes to streets, and that she travelled a lot to see how other places looked like. I remember how I sat with a slack jaw and then asked what her profession was and he told me that she was a landscape architect. Just like that an idea, like a seed had been gently planted within me. This seed suddenly started to grow more and more, until it finally became my reality and future.

From time to time I feel like I am swimming around in a sea filled with too many projects, deadlines, and exams. It is easy to forget that it is my own choice. Occasionally I need to remind myself of why I am doing what I do and what made me choose this path. In doing so, I turn up my motivation and spirit. I still remember how exciting everything was when I was a kid. I could build and draw cities for hours on end as a kid.

Now I am studying landscape architecture for my second year and when I come across an exciting project I get that same feeling I had when I was 9 years old. But what is landscape architecture? That question tends to be a bit of a philosophical question, since you will have to define what a landscape is, which is easier said than done. The landscape is everywhere, it has many different shapes and forms and you can affect it in many ways. We are surrounded by a variety of different landscapes and we are also a part of them. Understanding its shapes and forms enables you to affect it in desirable ways.

For me the importance of the landscape lies within its variety. I want to learn as much as I can about the landscape to be able to explore its possibilities and hidden opportunities. When I was younger I used to think that the buildings played the main part in the landscape, but with time I have come to realize just how much you can do with the landscape itself. Architects have since the beginning of time played with the landscape. As a landscape architect I would like to play with architecture and combine the two, but more according to the terms of the landscape. My aspiration is to create new types of urban spaces, which people can use and enjoy. I want to create landscapes that are funny and that people haven’t seen before. So far I am still in the embryonic state of that, but when it feels like I get stuck in projects and the ideas aren’t right I turn to the child inside of me and ask what he would do. It has helped a lot and I do not doubt that it will help me in the future as well.

// Stefan E

bild

One of my childhood drawings

Fär-away

Laskeuduimme eräänä syyskuisena torstaiaamupäivänä lampaiden luvatun maan pikkuriikkiselle lentokentälle. Poimimme laukkumme kentän ainoalta laukkunauhalta ja astelimme ovista ulos tyhjyyteen. Ympärillä ei näkynyt mitään muuta kuin sumua. Ei edes yhtään puuta tai pensasta. Tai rakennusta. Tai lammasta! Näkyi vain sumua ja karua, lyhyen ruohon peittämää maata. Olimme siis saapuneet Fäärsaarille, maahan jossa ei kasva puita (jos ei lasketa kyliin istutettuja puita), jossa sataa yli 200 päivää vuodesta ja jossa soutu on kansallisurheilulaji. Paikalliset kertoivat meille puolitosissaan tarinan siitä, miten heidän esi-isänsä olivat saarelle aikoinaan päätyneet. Tarinan mukaan viikingit olivat joskus vuonna nakki olleet matkalla Skotlannista Norjaan, mutta pysähtyneet matkalla olleille saarille ja jättäneet sinne kaikki merisairaat viikingit. Tästä syystä fäärsaarelaiset ovat harvinaisen merisairasta kansaa, mikä on aika ironista ottaen huomioon sen, että noin 85% maan vientituotteista on kalaa, joten hyvin suuri osa asukkaista on kalastajia.

Mutta millainen paikka tämä sitten on? Fäärsaaret on autonominen, 18 saaresta koostuva saariryhmä, joka kuuluu tanskan kuningaskunnalle. Saarilla asuu yhteensä saman verran ihmisiä kuin Porvoossa, eli runsaat 48 000 henkilöä, kun taas lampaita, Fäärsaarten yleisintä kotieläintä on yli 70 000 yksilöä. Lampaat onkin yksi saarten tärkeimmistä trademarkeista, ja lampaanvillapaitamyymälöitä onkin pääkaupungissa Torshavnissa enemmän kuin ruokakauppoja.

Fäärsaarelaiset muistuttavat joissain asioissa suomalaisia todella paljon. Hekin ovat erittäin viinaan meneviä tyyppejä ja alkoholilainsäädäntö on jopa älyttömämpi kuin suomessa, sillä edes keskiolutta ei saa ruokakaupasta. Alkoholinjuonti on useasti erittäin kännihakuista ja baarin ulkopuolella tulikin mukavan kotoisa olo kun pilkun jälkeen joku oksentaa baarin kulmaan poliisiauton sinisen valon välkkeessä. Meno ei toisaalta yllättänyt kun kyseisessä baarissa torstaista lauantaihin oli ”monkey night” niminen viinabuffet, jolloin sai 14 eurolla (eli noin kahden tuopin hinnalla) rajattomasti hanajuomia koko illan. En pysty edes kuvittelemaan miten pahasti mopo karkaisi käsistä jos suomessa olisi olemassa tuollainen baari. Älytöntä.

Pääkaupungissa Torshavnissa asuu 35% koko väestöstä ja se on väkiluvultaan yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista. Ei sitä oikeastaan kaupungiksi haluaisi kutsuakaan, se muistuttaa paljon enemmän pientä kalastajakylää. Keskustan rakennuskanta koostuu suurimmaksi osaksi korkeintaan kolmikerroksisista puutaloista. Pienen kokonsa takia Torshavnin hyviä puolia on se, ettei koskaan tarvitse kärsiä valinnanvaikeudesta. Kun kaupungista löytyy se yksi irkkupubi, yksi pizzakebabravintola, yksi posti, yksi kuntosali, yksi leffateatteri sekä yksi Alkoa vastaava valtion omistama Rúsdrekkasøla Landsins niminen viinakauppa, päätökset on helppo tehdä. Tämä ei tietenkään aina ole hyvä asia, sillä fäärsaarelaisen on aika pieni todennäköisyys saada lempiartistinsa keikalle kaupunkiinsa. Kun keskustelin aiheesta parin torshavnilaisen nuoren kanssa tupakkapaikalla, he kertoivat tohkeissaan siitä, kuinka Twisted Sisters yhtye oli kesällä esiintynyt Klaksvikissa. Bändin nimi toimi kuin taikasana, sillä kaikki kuuloetäisyydellä olleet liittyivät heti keskusteluun ja ylpeilivät keikalla. Voisin vannoa että KAIKKI sinä iltana baarissa olleet olivat käyneet sillä keikalla. Fäärsaarelaisten ei ole varaa olla nirsoja keikkojen suhteen.

Mutta nyt kun olen vähän kuvaillut saarien pääkaupunkia voittekin jo varmaan kuvitella mitä sen ulkopuolella on. Ei paljon mitään muuta kuin henkeäsalpaavia maisemia. Ja lampaita. Lensimme helikopterilla (mikä on siellä yleisesti käytetty julkinen kulkuväline) Klaksviikkiin, Fäärsaarten toiseksi suurimpaan kylään, jonka ylpeys on sen kaunis puukirkko. Kirkon ja helipadin lisäksi siellä ei oikeastaan ole muita mainitsemisen arvoisia kohteita paitsi Föroya Bjór panimo, joka on yksi Fäärsaarten kahdesta(!!!) panimosta. Mutta tärkeimmät nähtävyydet ovat tietenkin saarien uskomaton luonto eikä sinne tulla mitään arkkitehtuuria katsomaankaan. Hienoimpia kokemuksia oli lunniristeily, jolla ei kylläkään nähty ensimmäistäkään lunnia mutta sitäkin upeampia kymmeniä metrejä merestä pystysuoraan kohoavia kallioseinämiä. Ja näimme kyllä korkealle vuorien jyrkille rinteille roudattuja lampaita jotka oli oppaamme mukaan viety sinne pelkästään siksi, että niiden liha maistuu paremmalta jos ne ovat laiduntaneet näissä hieman hurjemmissa oloissa. Kai se sitten on kaiken tämän vaivan arvoista vaikka sieltä tippuu mereen joka kesä pari lammasta ja omistajien on kauhea duuni kiivetä hoitamaan lampaita.

Miten Fäärsaaret tiivistäisi näin lopuksi muutamaan lauseeseen? Se tuntui virkistävällä tavalla hyvin eristäytyneeltä kaikesta muusta maailmasta. Vähän kuin aika olisi pysähtynyt ennen kuin oltiin päästy internetin tuoman globalisaatiovimman kehityksen vauhtiin. Eikä tämä johdu pelkästään saarten etäisestä sijainnista vaan myös siitä, että saarten asukkaat ovat luonteeltaan hyvin vaatimattomia, pienen maan kansalaisia jotka osaavat arvostaa saariaan ja niiden kaunista mutkattomuutta.

IMG_1783

Torshavn

Torshavn

IMG_1695

Foroya Bjorin valikoimaa

Foroya Bjorin valikoimaa

Klaksvikin kirkko

Klaksvikin kirkko

Klaksvik

Klaksvik

IMG_1592

IMG_1590

Lampaita!

Lampaita!

IMG_1528

IMG_1472

IMG_1458

IMG_1441

IMG_1431

Torshavn

Torshavn


 

Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/F%C3%A4rsaaret