Haagassa sijaitseva alppiruusupuisto on kukinnan aikana yksi Helsingin upeimmista nähtävyyksistä. Se tarjoaa romanttisen ja juovuttavan kukkameren lisäksi kiinnostavia kontrasteja ja osoittaa, ettei alkuperäistä luontoa ole pakko jyrätä eksoottisen puutarhaelämyksen tieltä.
Helsingin yliopisto perusti kasvinjalostuspuutarhan Haagan lähiöön vuonna 1975. Alppiruusupuisto rakennettiin rehevälle suopohjalle, jonka männikkö säästettiin verhopuustoksi. Ojitetulla suopohjalla kasvavat alppiruusujen lisäksi mustikka, yksittäinen hilla sekä suomalainen alppiruusun sukulainen, suopursu. Puisto sulautuu ympäröivään maisemaan mutta sen kerroksellisuus viehättää eksoottisuudellaan myös kukinta-ajan ulkopuolella. Suomessa rehevä alikasvusto on harvinaista ja se tekee puistosta jännittävän tarjoten suojaisia piilopaikkoja. Korkean, jylhän männikön yhdistyminen rehevään kasvustoon lisää kontrastia ja yllätyksellisyyttä; mäntyjen latvusto luo puiston ylle katoksen. Puistossa vallitsee männikölle tyypillinen raikas ja valoisa pienilmasto, joka tekee siitä viihtyisän sekä kasveille että kävijöille.
Puiston pohja on rehevää ja kosteaa, maaperä on ojitettua suota. Lahoava turve tarjoaa alppiruusuille sen kaipaamaa happamuutta. Metsäpohja tekee puistosta helppohoitoisen; siellä ei ole ajettavia nurmikoita, kitkettäviä rikkaruohoja tai siistittäviä laatoituksia. Ainoat hoidon jäljet puistossa ovat alppiruusupensaiden leikatut oksat. Alppiruusupuiston pohjoinen puoli on omistettu atsaleoille ja eteläinen iki-vihreille alppiruusuille. Alueen jakaa kahteen osaan sen välissä kulkeva voimalinja, jonka kohdalta puut on kaadettu. Tälle alueelle on istutettu hyvin matalia atsaleoja.
Alueen reitistö koostuu hiekkateistä sekä suopohjalle puusta rakennetuista reiteistä. Rehevän kasvuston vuoksi reitteihin tulee hauskaa labyrinttitunnelmaa. Reitit ovat täysin esteettömiä ja puistossa on myös kaksi esteetöntä lavaa, joilta kukkia voi ihailla hieman korkeammalta.
Alppiruusupuisto on puistokokemuksena nautinnollinen yksinkertaisuutensa ja luontevuutensa ansiosta. Alueen idea on selkeä ja lavat sekä seikkailulliset reitit lisäävät siihen leikkimielisyyttä. Voimalinja toimii puiston keskellä melkein järkyttävänä kontrastina rehevälle kasvustolle. Suunniteltuna, arkkitehtonisena kontrastina voimalinja olisi itselleni varmasti epämiellyttävä, mutta käytännön sanelemana pakkona sen graafisuutta voi ihailla. Voimalinjan alustaa voisi käyttää enemmän hyväksi. Olisi ihanaa, jos puistossa olisi enemmän piknik-alueita, joilla pysähtyä nauttimaan eväitä samalla silmäillen aavaa kukkamerta.
Kaikki kuvat on otettu alppiruusupuistossa 11.6.2014. Kukinta on usein huipussaan kesäkuun puolivälissä, helteet jouduttavat kukintaa.
Lisätietoja:
http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/helsinki/alppiruusupuisto